MuseoSuomi

Ahkio, ajoahkio, emäpuun kannaksen peräreuna murtunut, pituus on voinut olla hiukan suurempi. Laidakset on kiinnitetty seitsemällä kaarella, joista kaksi on kokonaan hävinnyt. Kaaripuista vain kolme lähes täyspitkiä. Ahkion sisäkaaritusta on korjattu kolmella rautakaaren osalla, joista etummainen on kaksiosainen; vahvistus aivan keulaosassa. Perälaudan korkeus on sisältä mitaten 32 cm, mikä osoittaa, että ahkio voi olla verraten vanhaa tyyppiä. Uusimmissa ahkioissa perälauta on korkeampi. Reunalaudakset nousevat hyvin pystyjyrkässä kulmassa, joka on ilmeisesti puolestaan piirre, joka ei viittaa ahkion vanhanaikaisuuteen. Kaaripuut keulasta päältä raudoituksella vahvistettu, samoin itse keulapuun päällystän ja kärjen osalta. Perälaudan eli selkänojan liitäntä ahkion ylimpään laudaspuuhun raudoituksella vahvistettu. Perälaudan takaraudoitus on lähellä yleistä mallia: rauta taipuu kaareviksi latvakuvioiksi. Itse rauta on latvakaaria leveämpi ja jatkuu kannasta pitkin yli sen puolivälin. Perälaudoitus on nauloilla ja jopa ruuvilla kiinnitetty mahdollisesti myöhemmän korjauksen tuloksena. Emäpuun pohjarauta kiinnitetty rautaisilla "mutteri"-niiteillä. Alkuperäisinä säilyneet kaaret ovat perinteistä puunaulaniittityyppiä. Kaaripuiden liitos emäpuun kärkeen on tehty nahkahihnalla. Ylimmän kaaripuun kuluneisuuden vuoksi ovat kaaristeiden kiinnittämistä varten tehdyt reikäparit osittain tulkinnanvaraisia: 6-7 arviointitavasta riippuen. Mahdollisesti toinen ylimmästä kaaripuusta on toisesta ahkiosta otettu tai muuten korjailtu. Ahkiota, joka on täysin maalaamaton, voi pitää verrattain pienikokoisena.